Anni Riskala, nuoriso- ja kulttuurityöntekijä

“Sitten kerran hän tuli ovelle ja sanoi minulle: ‘Anni, nyt.’ Hän istutti minut bänditilan kaiuttimen päälle ja sanoi, että valot täytyy laittaa pois ja minun pitää laittaa silmät kiinni – niin tehtiin. Sitten hän alkoi esiintyä.”

Työskentelen Pirkkalan kunnalla nuoriso- ja kulttuurityöntekijänä. Työni on 50 prosenttia kulttuuripalveluita ja 50 prosenttia nuorisopalveluita – vastaan lasten ja nuorten kulttuuritoiminnasta. Suunnittelen ja koordinoin tapahtumien järjestämistä, kuten bändi- ja pajatoimintaa. Luotsaan myös koulujen kulttuurikasvatussuunnitelmaa. Innostuin nuorisoalasta ollessani itse nuori – olin aktiivinen nuorisoteatterin harrastaja, missä koin aikuisten kannustavan minua omissa kiinnostuksenkohteissani. 

Vuosia sitten, kun tein vielä tilatyötä, meillä oli yksi nuori, joka oli innostunut musiikista. Keskustelimme usein, että hän tekee itse omaa musiikkia, mutta hän ei halunnut esiintyä tai soittaa musiikkiaan muille. Sanoin, että jos hänestä joskus tuntuu siltä, kuuntelisin todella mieluusti hänen tuotoksiaan. Kuukausien hän vetäytyi aina itsekseen bänditilaan. Sitten kerran hän tuli ovelle ja sanoi minulle: “Anni, nyt.” Hän istutti minut bänditilan kaiuttimen päälle ja sanoi, että valot täytyy laittaa pois ja minun pitää laittaa silmät kiinni – niin tehtiin. Sitten hän alkoi esiintyä. 

Siitä se lähti. Aloin käymään bänditilassa useammin. Pikku hiljaa hän uskalsi esiintyä enemmän. Jos hän esiintyi vaikkapa koulun juhlassa, kävimme aina fiilikset yhdessä sen jälkeen läpi. Hän alkoi esiintymään ja suorastaan omaksui muusikon identiteetin. Vuodet vierivät, ja yksi päivä hän saapui nuorisotilan ovelle. Hän kertoi muuttavansa pian paikkakunnalta pois, mutta hän halusi tulla vielä kiittämään niistä hetkistä, jotka vietimme yhdessä. 

Jos elämässä on turbulenssia, voi yksikin aikuinen olla nuorelle valtavan tärkeä tuki. Nuorissa on potentiaalia aivan valtava määrä – jos pystyn edes vähän tukemaan sitä, että he löytävät oman paikkansa ja itseluottamuksensa, en oikeastaan parempaa keksi.

Nuorten unelmat on otettava tosissaan – se edistää heidän toimijuuttaan ja halua vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Siitä lähtökohdasta on paljon helpompi myös kokea olevansa osa yhteiskuntaa ja pystyä vaikuttamaan siihen. Näen tämän jatkumona – voiko kokea merkityksellisenä olemassaolonsa yhteiskunnassa, jos ei koe merkityksellisyyttä yksilönä? Pystymme pienillä teoilla tukemaan sitä, että nuori kokee olevansa osa koko yhteiskuntaa.

– Anni Riskala, nuoriso- ja kulttuurityöntekijä, Pirkkala