Elli Uusikylä, leirijohtaja

“Leirin jälkeen hän uskalsi kertoa vanhemmilleen. Hänen kasvutarinansa on ehkä upein, jonka olen nähnyt – kuinka vahva ja itsevarma hänestä on tullut kaiken kokemansa kaamean jälkeen.”

Toimin leirijohtajana Fifteen-leireillä, jotka ovat helluntailiikkeen vastine rippileirille ja Prometheus-leirille. Lähdin itse tomintaan mukaan kaksi vuotta oman leirini jälkeen, kuten meillä on usein toimijoilla tapana – heti seuraavana vuonna ei voi lähteä leirille uudestaan. Olen itse toiminut sekä ohjaajana että leirijohtajana. Järjestämme myös muita leirejä ja tapahtumia, joissa olen ollut mukana.

Yhtenä vuonna leirillä oli nuori, joka sai paljon paniikkikohtauksia ja saattoi pyörtyäkin yhtäkkiä. Leirin aikana asia alkoi purkautumaan ja kävi ilmi, että hän oli joutunut väkivallan uhriksi. Leiri oli paikka, missä hän pystyi ensimmäistä kertaa puhumaan asiasta kenenkään kanssa. Heti kun hän pääsi puhumaan, paniikkikohtaukset loppuivat. Leirin jälkeen hän uskalsi kertoa vanhemmilleen. Hänen kasvutarinansa on ehkä upein, jonka olen nähnyt – kuinka vahva ja itsevarma hänestä on tullut kaiken kokemansa kaamean jälkeen. Tällaisia tapauksia on paljon. Ei välttämättä samanlaisista asioista, mutta masennusta, itsetuhoisuutta ja monenlaista taakkaa. Kun niistä pääsee puhumaan, asioita saadaan vietyä eteenpäin. Leirillä kannetaan toisia ja toisten taakkoja – ei tarvitse olla yksin minkään asian kanssa.

Olen vienyt ohjaajakoulutuksissa eteenpäin sensitiivisyyttä: ketään ei pakoteta mihinkään, vaan annetaan tilaa osallistua erilaisilla tavoilla. Jos joku katsoo peliä vierestä eikä tule pelaamaan, se ei tarkoita, etteikö hän osallistuisi – se on hänen tapansa osallistua. Sama pätee hengelliseen toimintaan: esimerkiksi hartauksissa kaikkien ei tarvitse laulaa tai rukoilla, voi vain olla.

Leireiltä on saanut lyhyessä ajassa tosi läheisiä ystäviä ympäri Suomea. Erityisen ylpeä olen siitä, miten pyytteettömästi ihmiset tulevat tekemään tätä vapaaehtoistyönä – he haluavat antaa oman aikansa yhteisön eteen, vaikka voisivat olla kesätöissä tienaamassa rahaa. On upeaa nähdä, miten ohjaajat puhkeavat kukkaan ja hyödyntävät leireillä omia vahvuuksiaan. Sellaisetkin, joista ei ikinä ajattelisi, että pystyisivät vetämään jotain isoa juttua, vetävätkin sen täysillä. Leireillä saa haastaa itseään ja kokeilla vaikka mitä – voi soittaa kitaraa, säätää tekniikkaa, vetää tanssiesityksiä ja pitää puheita. Moni nuori voi löytää leiriltä jonkun innostuksen, jota kohti he haluavat edetä myöhemmin elämässään.

Itselleni toiminnassa tärkeimpinä juttuina ovat yhteisöllisyys ja hengellisyys. Olen saanut kasvaa oman uskoni kanssa paikassa, jossa koen tilan olevan turvallinen myös kyseenalaistamiselle. Koska ihmisiä on paljon, myös ajatusten yhteentörmäyksiä tulee paljon – toi on terve paikka olla eri mieltä asioista. Näin vanhemmalla iällä mulle on ollut tosi tärkeää tuoda myös vähemmistöjen ääntä kuuluviin – ihan sama kuka sä oot, mitä sä edustat tai mihin suuntaan sä oot menossa, niin sulla on väliä ja sä oot rakastettu.

– Elli Uusikylä, leirijohtaja, Helsinki