Inka Hopsu, kansanedustaja

“Ilman ystäviä ja tukijoita, jotka ovat erityisesti nuorisojärjestöissä kuljetun matkan varrella syntyneet, en olisi päätynyt siihen, missä olen nyt.”

Olen Vihreiden toisen kauden kansanedustaja ja ryhmän varapuheenjohtaja Uudeltamaalta. Työkseni olen ollut mm. erityisope ja luokanope sekä tehnyt kehitysyhteistyötä mm. Kirkon Ulkomaanavussa. Taustani on erityisesti partiossa ja seurakunnassa, myös Luontoliitossa olin sekä töissä että vapaaehtoisena. Partioon lähdin mukaan jo lapsena. Kisasin, johdin vartiota, olin lippukunnan hallituksessa, keskusjärjestön kehitysyhteistyöhankkeissa ja lopulta Suomen Partiolaisten hallituksessa. Seurakuntanuorena ja isosena polku johti kymmenille ja kymmenille leireille ja lopulta kirkkovaltuutetuksi, josta poliittinen urani sitten varmaan alkoikin. Olin Espoon kirkkovaltuustossa mukana kolmen kauden ajan. Samoihin aikoihin ystäväpiirissäni oli vireillä idea Vihreiden Nuorten perustamisesta Espooseen – lähdin sitten mukaan ensisijaisesti tekemään ystävieni kampanjoita. Seurakuntavaalien myötä minua kannustettiin myös kuntavaaleihin mukaan, joka myöhemmin siivitti valintaa kansanedustajaksi.

Seurakunta- ja partio opettivat paljon – pääsin kohtaamaan erilaisia haasteita ja ottamaan vastuuta. Opin tykkäämään vastuunkannosta ja erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta. Myöhemmin kasvatustieteen maisteriksi opiskelu ja työllistyminen opettajaksi tuntui luontevalle jatkolle jo tehtyyn nuorisotyöhön. Harrastusteni kautta muodostui minulle myös kaveriporukkani – sekä partiosta että seurakunnasta olen saanut pitkäaikaisimmat ystäväni. 

Muistoja on kertynyt iso määrä. Eniten mieleen on jäänyt tilanteet, joissa piti hypätä omalle epämukavuusalueelle, kuten isot esiintymistehtävät. Olimme monta kertaa vetämässä esimerkiksi isoa kesätapahtumaa, johon osallistui satoja ihmisiä. En koe, että olisin kovinkaan luonteva hauskuuttaja tai humoristi, mutta erilaisiin tapahtumiin liittyvät esiintymistilanteet kasvattivat luontevammaksi ja opettivat jopa irroittelemaan niissä. Mieleen jäi myös se, miten leirien aikana luottamuksen kasvaessa nuoret uskalsivat kertoa oman elämänsä vaikeista tilanteista – se oli tärkeää. Vaikkei itse nuorena osannut ehkä tarjota aina konkreettista apua, vertaistuellisella kuuntelulla oli merkitystä. Toimin myös Saappaassa ja seurakuntien erityisnuorisotyössä mm. päihteitä käyttävien ja lastensuojelussa olevien nuorten kanssa.

Sillä kaikella, missä olen ollut nuorena mukana, on ollut valtavasti merkitystä nykyistä tehtävääni kansanedustajana ajatellen: se, että on nähnyt hyvin monenlaista elämää niin Suomessa kuin maailmalla, on kasvattanut laajaa ymmärrystä. Myös mm. projektinjohtaminen, yhteistyötaidot, hallinnollinen osaaminen ja vapaaehtoisten johtamisen taidot ovat karttuneet nuorena – politiikassakin valtaosa mukana olevista on vapaaehtoisia. 

Ennen kaikkea olen oppinut kuitenkin sen, että asioita muutetaan lähtemällä itse mukaan tekemään ja sillä, että avaa suunsa, ideoi ja vaikuttaa. Omalla tekemisellä on merkitystä, ja sillä voi innostaa myös muita mukaan.

Ajattelen, että päättäjälle tärkeää on aina myös se, että somen kuraviestien rinnalla on ihmisiä, jotka kannustavat ja tsemppaavat eteenpäin. Ilman ystäviä ja tukijoita, jotka ovat erityisesti nuorisojärjestöissä kuljetun matkan varrella syntyneet, en olisi päätynyt siihen, missä olen nyt. 

— Inka Hopsu, kansanedustaja, Vihreät