Jaakko "Jaska" Vetämäjärvi, työpajatoiminnan yksilövalmentaja ja koordinaattori
“Kerran yksi entinen pajalla ollut nuori tuli moikkaamaan. Hän istahti sohvalle, katseli hetken ympärilleen ja sanoi ääneen kaikkien kuullen: ‘Tehän muutatte elämiä täällä.’”
Työskentelen nuorten työpajojen yksilövalmentajana Oulun kaupungilla sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun työpajakoordinaattorina. Koulutukseltani olen sosionomi ja työnohjaaja. Työpolkuni nykyiseen tehtävääni on kulkenut lastensuojelun ja kiinteistövälityksen kautta – yksilövalmentajana olen työskennellyt nyt 16 vuotta.
Pääsääntöisesti työskentelen noin 18-28 vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten kanssa. Toimintamme on vapaaehtoista. Vaikka meille sopimuksella tullaankin, se lähtee nuorten omasta halusta. Meille tullaan, kun oma suunta on vähän hukassa; työ- tai opiskelupaikkaa ei ole, eikä olla ihan varmoja, mitä kohti haluaisi edetä. Meille voi tulla kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ilman osaamisvaatimuksia, kunhan edes pieni motivaatio uuden kokeilemiseen on mukana. Oulussa meillä on 12 eri alan pajaa, eli vaihtoehtoja löytyy reilusti. Usea mukaan tuleva omaa kokemuksia kiusatuksi tulemisesta. Monelle paja on paikka, jossa yhteisöön voi kuulua turvallisesti.
Sen lisäksi, että pajajakson aikana nuoret oppivat uusia taitoja, heidät todella nähdään ja kohdataan. Omaamme todella hyvät kontaktit eri palveluiden piiriin ja voimme yhdessä miettiä nuorille parhaimman tavan edetä. Kerran meillä oli nuori, jolla oli jo taustalla yksi perustutkinto suoritettuna. Hän tuli meille hankkimaan lisää kokemusta käytännön työstä. Tarkkasilmäiset valmentajamme hoksasivat, että hänen tapansa toimia olivat hieman poikkeavia. Asiaa selvitettiin hänen kanssaan enemmän, ja myöhemmin kävi ilmi, että hän oli kehitysvammainen – sen mahdollisuutta ei oltu hänen opiskelutaipaleensa varrella aiemmin pysähdytty miettimään. Sen jälkeen hän pääsi vammaispalveluiden ja -lainsäädännön piiriin, ja sai sen tuen, jota oikeasti tarvitsi edetäkseen eteenpäin.
Kerran yksi entinen pajalla ollut nuori tuli moikkaamaan. Hän istahti sohvalle, katseli hetken ympärilleen ja sanoi ääneen kaikkien kuullen: “Tehän muutatte elämiä täällä.” Sen hetkiset toiminnan nuoret ehkä vähän huvittuivat aiheesta, eivätkä välttämättä nähneet toiminnan vaikutuksen merkitystä, koska heidän kohdallaan se prosessi oli vielä kesken. Mutta tämä entinen nuori oli useamman kuukauden jälkeen saanut perspektiiviä sille, mikä merkitys pajajaksolla oli hänelle ollut. Nuorille olenkin aina alkuun sanonut: “Melko isolla prosentilla voin luvata, että elämäntilanteesi on parempi meiltä lähtiessäsi kuin meille tullessasi.” Olen nähnyt monen nuoren kohdalla, miten tulevaisuus silminnähden heillä kirkastuu – he löytävät uusia mielenkiinnonkohteita, oppivat sosiaalisia taitoja, saavat kokemusta joukkoon kuulumisesta ja kokevat ylpeyttä vetäessään työhaalarit päälle. Olenkin joskus leikkisästi todennut nuorelle: “Varo vaan kun tuut meille, saattaa vielä löytyä elämän tarkoitus.”
— Jaakko “Jaska” Vetämäjärvi, työpajatoiminnan yksilövalmentaja ja koordinaattori, Oulu