Elisa Gebhard, kansanedustaja

“Se, että löysin yhteisön, jossa ei tarvinnut pelätä ja sain olla oma itseni, oli valtavan tärkeää. Tekemisen ei edes tarvinnut olla mitään erikoista – riitti, että oli tila jakaa kokemuksia ja tulla nähdyksi.”

Olen ensimmäisen kauden SDP:n kansanedustaja Helsingistä. Olen aina ajatellut, että maailmaa muutetaan vaikuttamalla – oli se sitten politiikan, kansalaisjärjestöjen tai muiden väylien kautta. Sillä on hirveästi väliä, että nuoret toimivat aktiivisesti kansalaisjärjestöissä. Muistan, että ensimmäiseksi lähdin itse aikanaan yhdistykseen, jonka tarkoituksena oli edistää sitä, että Helsinkiin perustettaisiin nuorisovaltuusto. Uudet sukupolvet muokkaavat yhteiskuntaa heidän näköisekseen – se oli oma motivaationi lähteä tälle uralle. 

Olen toiminut aktiivisesti erilaisissa nuorisojärjestöissä, mutta myös saanut paljon vuokseni tehdystä nuorisotyöstä. Sateenkaarevalla nuorisotyöllä oli minulle itselleni valtavan iso merkitys. Lähdin aikanaan mukaan Helsingin Seta ry:n nuorten ryhmään, josta jatkoin myöhemmin myös Setan valtakunnalliseen nuorisotoimikuntaan ja toimin myös sen puheenjohtajana. Se, että tapasin ihmisiä, jotka olivat kanssani samankaltaisessa tilanteessa ja ajattelivat samalla tavalla tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, vahvisti minäkuvaani todella paljon. Olin joutunut kohtaamaan myös paljon sellaisia mielipiteitä, että olen vääränlainen tai sateenkaarevat nuoret ovat jotenkin virheellisiä. Se, että löysin yhteisön, jossa ei tarvinnut pelätä ja sain olla oma itseni, oli valtavan tärkeää. Tekemisen ei edes tarvinnut olla mitään erikoista – riitti, että oli tila jakaa kokemuksia ja tulla nähdyksi. 

Koska olin itse kiinnostunut vaikuttamisesta ja aktivismista, liityin pian myös poliittisiin nuorisojärjestöihin – Demarinuoriin ja Demariopiskelijoihin. Myöhemmin toimin Nuorisoala ry:n, silloisen Allianssin puheenjohtajana. Aiempi kokemukseni vaikuttamisen parista on antanut minulle paljon, varsinkin kansanedustajan tehtävääni ajatellen, missä omia arvoja on osattava puolustaa vaikeidenkin tilanteiden edessä. Usein nuorena jännittävin asia oli mennä ensimmäistä kertaa jonnekin uuteen paikkaan, esitellä itsensä ja kertoa oma asiansa. Se, että minulle on jo silloin tarjottu turvallinen paikka, jossa on tuettu ja rohkaistu, on tehnyt valtavan hyvää itsetunnolleni. Ne, jotka pitävät pienintä ääntä, tekevät usein arvokkainta työtä – tämä pätee varsinkin nuorisotyössä.

— Elisa Gebhard, kansanedustaja, SDP

Kuva: Jukka-Pekka Flander