Mirja Määttä, tutkimuspäällikkö
“Se, että saa tutkia, miten nuorilla menee ja miten ammattilaiset voivat parhaalla tavalla tukea nuorten elämää, on minulle hyvin merkityksellistä.”
Työskentelen tutkimuspäällikkönä nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Kehittämis- ja tutkimushankkeita meillä on laajasti eri aiheista: tarkastelemme ja tuemme muun muassa nuorten luontosuhdetta, digitaalisuutta ja koulutus- ja työelämäsiirtymiä sekä kehitämme eri vähemmistöryhmien kanssa tehtävää nuoriso- ja osallisuustyötä.
Toimin myös projektipäällikkönä Nuoskassa eli koulu- ja oppilaitosnuorisotyön osaamiskeskuksessa, jossa kehitetään koulu- ja oppilaitosnuorisotyön rakenteita. Kahden vuoden ajalle tavoitteita on karkeasti kolme: kiteyttää, mitkä ovat koulu- ja oppilaitosnuorisotyön tavoitteet, rooli ja sisältö; vahvistaa sen asemaa ja rakenteita suunnitelmallisessa oppilaitosten kasvatus- ja hyvinvointityössä; sekä selvittää, miten työtä tulisi kirjata tulosten ja vaikutusten arvioimiseksi. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyö on kehittyvä työmuoto ja sitä tehdään hyvin vaihtelevasti kunnissa eri nimikkeillä ja erilaisin menetelmin.
Meidän tehtävämme on vakiinnuttaa käsitteistöä sekä vahvistaa työn rakenteita. Taustani on sosiaalipsykologiassa ja olen väitellyt sosiologiassa vuonna 2007. Identifioidun eniten nuorisotutkijaksi sekä yhteiskuntatieteilijäksi. Olen tehnyt monia nuorisoalan tutkimushankkeita ja tutkinut sekä nuoria että alan ammattilaisia. Olen tarkastellut mm. moniammatillisia nuorten palveluja kuten Ohjaamoja ja nuorten työpajoja, arvioinut niiden toiminnan perusteita ja vaikutuksia sekä tarkastellut nuorten elämänkulkuja erityisesti koulutus- ja työelämäsiirtymissä. Nuorisotyöllä ja nuorisotyöllisellä otteella on oma, merkittävä tehtävä nuorten kasvun ja pohdintojen tukemisessa sekä ammattilaisten verkostoissa vahvistamassa palvelujen nuorilähtöisyyttä.
Nuorisotutkimuksessa eettinen lähtökohta on, että ajatellaan nuorten parasta. Se, että saa tutkia, miten nuorilla menee ja miten ammattilaiset voivat parhaalla tavalla tukea nuorten elämää, on minulle hyvin merkityksellistä. Tutkimuksissa nuoret tuovat esille omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan. Eräässä pitkäkestoisessa, useita haastattelukertoja sisältävässä tutkimuksessa osa haastateltavista nuorista on kokenut arvokkaana sen, että saavat kertoa kuulumisistaan samalle tutkijalle ja sen, että tutkimuksella voidaan vaikuttaa nuorten asemaan ja palveluihin yhteiskunnassa. Tutkijalle tämä on palkitsevaa. Myös ammattilaiset ovat toisinaan kokeneet tutkimuksistani olleen apua työssään: olen selvittänyt jonkin laajan asian ja esittänyt sen selkeässä muodossa. Itselle on myös hienoa, kun onnistuu jäsentämään haastateltavien ajatuksia niin, että he kokevat niistä tulkitut tulokset samaistuttaviksi.
On hyvä täsmentää, että yksinkertaisuudessaan tutkimuksessa tavoite on julkaisu eli tutkimusta arvioidaan tieteellisten julkaisujen perusteella. Kaikki tutkimus ei ole käytännöllistä ja kehittävää tutkimusta, eikä se ole sen tavoitekaan – tiedeyhteisön keskustelu on itsessään arvokasta. Nuorisoala ja nuorisotyö on pieni, monikerroksinen ala.
Mielestäni yhteistyö eri tahojen ja tasojen välillä toimii hyvin, ja tietoa jaetaan tutkijoiden, hallinnon, päätöksentekijöiden ja kentän työntekijöiden kesken. Nuorisotyön tutkimuksella on arvokas asema siinä, miten esimerkiksi tulevaisuuden ammattilaisia koulutetaan ja millaisia päätöksiä siihen liittyen tehdään.
– Mirja Määttä, tutkimuspäällikkö, nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia