Tiina Koskinen, nuorisotyönohjaaja

“Hänen kotoakin tuli meille hämmentynyt ja vitsikäs viesti, että ‘kuka tämä keskusteleva ja osallistuva nuori on, kenet meille leiriltä palautitte?’. Se oli niin mieltä lämmittävää, että edelleen meinaan herkistyä!”

Olen Lempäälän seurakunnalla nuorisotyönohjaajana ja vastaan esimerkiksi rippikoulujen kokonaisuudesta. Nuorisoalalla olen ollut yli 20 vuotta ja uran varrella on ehtinyt sopivasti tekemään töitä kaiken ikäisten nuorten kanssa ihan alakouluikäisistä nuoriin aikuisiin. Itsekin olen entinen seurakuntanuori – sillä on kyllä ollut suuri vaikutus siihen, että olen nykyään tässä työssä. Tärkeitä muistoja on kertynyt valtavasti.

Mieleen kuitenkin aivan erityisesti on painunut eräs rippileiri jo vuosien takaa. Lähtiessämme kohti tätä leiriä tiesimme, että osalla nuorista on vakavia haasteita päihteiden ja mielenterveyden kanssa. Yhdellä näistä nuorista oli erityisen vaikeaa koulussa, eikä hän tullut kovinkaan hyvin toimeen muiden oppilaiden tai opettajien kanssa. Leirille lähdettiin sillä ajatuksella, että vaikka kaikki eivät pystyisi olla loppuun asti mukana, niin annetaan kaikille silti mahdollisuus kokeilla.

Näistä ennakkotiedoista huolimatta leiri oli ihan huikea. Siellä sattui ja tapahtui vaikka mitä, mutta yhteishenki oli tosi hyvä. Leirillä konkretisoitui kyllä selkeästi se, miten hyvää se tekee, kun nuori saa olla rennosti ja turvallisesti oma itsensä – ja että häntä kuunnellaan ja hänen mielipiteet otetaan huomioon.

Leirin loppuvaiheessa juttelin nuoren kanssa kouluun palaamiseen liittyvistä fiiliksistä. Ehdotin hänelle, että hän kokeilisi pitää samaa leirillä esiin noussutta hyvää energiaa yllä myös koulussa. Aluksi nuori vähän epäröi, mutta totesimme pian yhdessä, että osa hänen luokkalaisistaan oli jo leirillä päässyt näkemään hänen uudetkin puolensa, eikä syytä kaiken hyvän piilotteluun enää ollut. 

Sain myöhemmin kuulla, että nuoren peruskoulu oli leirin jälkeen lähtenyt sujumaan hienosti. Hänen kotoakin tuli meille hämmentynyt ja vitsikäs viesti, että “kuka tämä keskusteleva ja osallistuva nuori on, kenet meille leiriltä palautitte?” Se oli niin mieltä lämmittävää, että edelleen meinaan herkistyä! 

Luottamuksen rakentaminen nuoren kanssa on nuorisotyössä välttämätöntä. Kun nuorelle antaa tilaa olla omanlaisena ja puhua omista kokemuksistaan, niin esiin tulee myös sellaisia vaikeita asioita, joihin aikuisina voimme puuttua ja usein myös ennaltaehkäistä jotain vielä vaikeampaa. Aina palkinto hyvästä työstä ei tule tällä tavalla heti, mutta näiden muistojen äärellä on helppo palauttaa mieleen, miten suuri merkitys nuorisotyöllä ja turvallisilla aikuisilla on nuorelle ja sitä kautta koko yhteiskunnalle.

– Tiina Koskinen, nuorisotyönohjaaja, Lempäälän seurakunta