Vesa Pykälistö, etsivä nuorisotyöntekijä

“Nyt kun katsoo hänen matkaansa, olemme tulleet valtavia harppauksia eteenpäin ja tulevaisuus näyttää ihan uudella tavalla valoisalta. Työkokemusta asiakkuuden aikana on saatu kartutettua useammastakin työstä, kiinnostus opintoihin on syttynyt, peruskoulu rullaa ja jatko-opintopaikka on jo mielessä.”

Urapolkuni on kulkenut etsivän nuorisotyön pariin vähän sattumienkin kautta. Opiskelin ensin turvalllisuusalaa, mutta opintojen aikana syntyi halu töihin enemmän nuorten pariin. Ajattelin suuntaavani luokanopettajaksi, mutta pääsin luokanopettajakoulutuksen sijasta toiseen vaihtoehtooni eli yhteisöpedagogiksi. Jälkeenpäin olen miettinyt, että onneksi näin – yhteisöpedagogin uravaihtoehdot tuntuvat tosi omilta. Oma työurani on hyvä esimerkki myös nuorille, ettei aina tarvitse heti tietää mitä haluaa tehdä voidakseen silti löytää oman polkunsa. Ja että epäonnistumisilta tuntuvat hetket voivatkin osoittautua myöhemmin tärkeiksi onnistumisiksi. 

Työpäiviini mahtuu paljon vaihtelua, ei ole kahta samanlaista päivää. Työparini kanssa ohjaamme nuorten ryhmätoimintaa ja teemme yksilötyötä. Myös yhteistyö koulujen, oppilaitosten ja sote-palvelujen kanssa on merkittävä osa tätä työtä. Etsivän nuorisotyön asiakkaista moni on koulutuksen tai työelämän ulkopuolella tai riskissä joutua sinne. Yksilötyötä tehdään nuoren tarpeiden mukaan. Se voi olla keskusteluaika, lääkärikäynti, kuulemistilaisuus, oppilaitoksessa käymistä, työnhaussa auttamista – melkein mitä vain. Me kuljetaan nuoren rinnalla vaikeissakin hetkissä ja autetaan löytämään oma suunta elämässä. 

Muistiin on jäänyt erityisellä tavalla yhden nuoren tarina. Hänen useamman vuoden kestänyt asiakkuutensa meillä alkoi siten, että hän otti itse meihin yhteyttä. Peruskoulu oli häneltä jäänyt kesken ja tuntui, että elämässä oli vaikeaa päästä eteenpäin. Joskus etsivän nuorisotyöntekijän työhön tosiaankin sisältyy sellaisia hetkiä, kun luottamus omaan ammattitaitoon horjuu ja epävarmuus nostaa päätään – että onko työstäni mitään hyötyä. Tämän asiakkuuden aikana niitäkin tunteita oli.

Nyt kun katsoo hänen matkaansa, olemme tulleet valtavia harppauksia eteenpäin ja tulevaisuus näyttää ihan uudella tavalla valoisalta. Työkokemusta asiakkuuden aikana on saatu kartutettua useammastakin työstä, kiinnostus opintoihin on syttynyt, peruskoulu rullaa ja jatko-opintopaikka on jo mielessä. 

Tapaamisia nuoren kanssa voi olla pitkäänkin niin, ettei näe mitään muutosta parempaan nuoren hankalassa elämäntilanteessa. Aina oman työn tulosta ei näe ollenkaan tai kuulee vasta paljon myöhemmin jälkikäteen, että nuori on saanut elämän syrjästä kiinni. Silloin pitää pitää mielessä nämä pitkän aikavälin onnistumiset. Parasta on kuulla vaikkapa koululta tai nuorisotalolta sellaista hyvää palautetta, että joku meidän asiakkaana ollut nuori on muuttunut iloisemmaksi, muita paremmin huomioivaksi tai rauhallisemmaksi. Vaikka tämä työ on vaativaa, niin tällaisina hetkinä myös todella palkitsevaa.

– Vesa Pykälistö, etsivä nuorisotyöntekijä, Limingan kunta