Tiina-Liisa Vehkalahti, nuorisopalvelujohtaja

“Kun näitä nyt jo aikuistuneita nuoria kohtaa, he yhä edelleen halaavat ja jakavat isoja uutisia elämästään. Nuoruuden läsnäololla ja huolenpidolla oli heille valtavan iso merkitys, ja se näkyy yhä heidän aikuisuudessaan.”

Toimin Tampereen kaupungilla nuorisopalvelujohtajana. Työuraa olen kerryttänyt sekä seurakunnasta, järjestöistä että kaupungilta - pidän tätä kolmikantaista kokemusta hyvin arvokkaana omalle asiantuntijuudelleni. Lähdin jo nuorena itse nuorisoalan vapaaehtoistoimintaan mukaan, ja yhä edelleen teen myös vapaaehtoistyötä päivätyöni ohella. Koulutuspolultani olen seurakunnan nuoriso-ohjaaja, sitten AMK-tason yhteisöpedagogi ja myöhemmin myös yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineenani nuorisotyö ja -tutkimus.

Lasten ja nuorten kohtaamisessa on jotain mielettömän hienoa. Vaikka nykyinen työni ei mahdollista nuorten kohtaamista päivittäin, osallistun usein tapahtumiin, jossa yksikkömme on läsnä. Haluan pitää huolen siitä, että en johtajana vieraannu nuorista ja heidän asioistaan. Teen töitä sen puolesta, että nuoruutta elämänvaiheena arvostetaan ja puolustetaan, ja että tämä näkyy myös kaupunkimme rakenteissa.

Mieleeni on jäänyt erityisesti muistoni vapaaehtoistyöstäni. Olin vuosia erään urheilujoukkueen joukkueenjohtaja, ja näin, miten lapset kasvoivat murrosikäisiksi ja lähes täysikäisiksi asti. Turnausmatkoilla lapset jakoivat huoliaan tai kertoivat asioita, joista he eivät olleet ikinä kertoneet kenellekään. Lasten kasvaessa murrosikäisiksi oman tilan tarve heillä lisääntyi, mutta läsnäolon ja huolenpidon kaipuu kietoutui esimerkiksi pyyntöihin tulla auttamaan petivaatteiden kanssa, jotta samalla voisi sanoa myös hyvää yötä, tai pyyntöihin hieroa kipeytyneitä pohkeita, jotta samaan aikaan voisi tulla kuulluksi ja kosketetuksi. Kun näitä nyt jo aikuistuneita nuoria kohtaa, he yhä edelleen halaavat ja jakavat isoja uutisia elämästään. Nuoruuden läsnäololla ja huolenpidolla oli heille valtavan iso merkitys, ja se näkyy yhä heidän aikuisuudessaan – tämän muistaminen on antanut myös valtavasti voimaa omalle työlleni. 

Nuorisotyön vahvuus on siinä, että se on ainoa ammattiala, jossa nuori nähdään kokonaisuutena. Muut palvelut tähtäävät yleensä yhden osa-alueen korjaamiseen tai parantamiseen, liittyi se sitten työhön, opiskeluun, mielenterveyteen tai perhetilanteeseen, mutta meillä tulokulma on eri. Sopivaa suuntaa elämälle ja oikeaa palvelupolkua mietitään yhdessä aikuisten kanssa, ja usein omalle polulle löytyy tukea myös muista nuorista. Nuorisotyössä keskeisenä osana on löytää nuorelle omia yhteisöjä ja vertaisia, esimerkiksi bänditoiminnasta, nuorisotilalta tai vaikka nuorisovaltuustosta – muilla aloilla vastaavaa yhteisöohjautuvaa otetta ei ole. 

Nuorisotyö on kokonaisvaltaisuudessaan hyvin ainutlaatuista työtä, joka auttaa yksilöitä linkittymään yhteisöihin. Omat huoleni kohdistuvat erityisesti niihin nuoriin, joilla tällaisia yhteisöjä ei vielä ole. Valitettavasti nuorten tulevaisuustoivon lasku näkyy työssämme – miksi nuoret haluaisivat kokea kuuluvuutta yhteiskuntaan, jos yhteiskunta ei tue heitä löytämään omaa paikkaansa? 

– Tiina-Liisa Vehkalahti, nuorisopalvelujohtaja, Tampere