Elias Pielikko, väitöskirjatutkija

“Nuorisotyö on antanut minulle toivoa, virtaa ja opettanut arvostamaan läsnäoloa aivan eri tavalla.”

Valmistuin aikanaan aineenopettajaksi ja aika pian ymmärsin, ettei oma juttuni niinkään ollut opettaminen, vaan nuorten kohtaaminen. Lasten ja nuorten kanssa töitä tehdessä nautin eniten siitä, kun heidän kanssaan jutteli elämästä yleisesti – se tuntui merkitykselliseltä. Kävi ilmi, että koulutuksellani pystyi työllistymään nuoriso-ohjaajan sijaiseksi. Sille tielle sitten jäin ja pääsin näkemään nuorisotyön kenttää monesta erilaisesta pestistä. Tällä hetkellä teen kasvatustieteen alan väitöskirjaa. 

Nuoriso-ohjaajan työssä koin paljon hetkiä, jotka näyttivät arkisilta, mutta olivat täynnä merkitystä – kun oltiin yhteisen tekemisen äärellä, nuorisotilalla pitkään käyneet, mutta eri porukoissa kulkeneet nuoret löysivätkin yllättäen toisistaan kavereita, tai syötiin yhdessä kokattua ruokaa. Mieleen tulvii valtavasti hetkiä, kun nuori kertoo aivan hulvattoman tilannekoomisen jutun, ja siitä syntyy valtava yhteisöllisyyden tunne. Nuorisotyö on tilan tarjoamista nuorille sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka itse ei hoksaisi, että nyt on meneillään jotain merkityksellistä, toiselle se voi olla hyvin käänteentekevä hetki – sellaisia asioita ei voi mitata. 

Olen aikuisena saanut nuorisotyöstä perspektiiviä elämään. Työ on antanut minulle toivoa, virtaa ja opettanut arvostamaan läsnäoloa aivan eri tavalla. Nuoret ovat tajuttoman fiksuja tyyppejä – heiltä voi oppia paljon. Toivoisin, että aikuiset pysähtyisivät useammin kuuntelemaan, millaisia ajatuksia nuorilla on, ja millaisesta perspektiivistä he katsovat maailmaa. 

– Elias Pielikko, väitöskirjatutkija ja entinen nuoriso-ohjaaja, Tampere