Iida Viljakainen, alue- ja osallisuusohjaaja

“On hullun palkitsevaa, kun on tehnyt töitä monta vuotta sellaisen nuoren kanssa joka ei puhu kellekään, ja sitten hän yhtenä päivänä alkaakin kertoa omia juttujaan. Mielestäni on etuoikeus saada olla turvallinen aikuinen, jolle nuori voi uskoutua omissa asioissaan.”

Toimin Helsingin Vuosaaressa alue- ja osallisuusohjaajana. Työni jakautuu sekä hallinnolliseen että kohtaavaan työhön. Kohtaan nuoria alueen eri paikoissa, kuten kouluissa ja nuorisotaloilla. Jo alaikäisenä olen tehnyt ohjaajatyötä erilaisissa tehtävissä, ja nuorisotyöntekijän polku on tullut minulle luontaisesti. Koulutukseltani olen yhteisöpedagogi. 

Hyödynnän työssäni erityisesti arvostavaa kohtaamista, ja olen käyttänyt esimerkiksi sosiaalista mediaa tunnetaitojen tukemisessa. Minua motivoi paljon nuorilta saadut palautteet siitä, että olen pystynyt kohtaamaan ja auttamaan yksittäisiä nuoria. Oli sitten kyseessä todella ujo tai todella “kovis” nuori, perustan työni sille, että kohtaan kaikenlaiset nuoret inhimillisesti ja empaattisesti. Välillä nuoriso-ohjaajakin voi kysyä nuorelta, että “hei, mitä sä tarkoitat tolla, voitko kertoa lisää?” – se on parempi, kuin esittää aikuista, joka tietää kaikesta kaiken. On tärkeää olla kiinnostunut ja oikeasti kuulla nuorta, vaikka ei aina olisikaan samaa mieltä.

On hullun palkitsevaa, kun on tehnyt töitä monta vuotta sellaisen nuoren kanssa joka ei puhu kellekään, ja sitten hän yhtenä päivänä alkaakin kertoa omia juttujaan. Mielestäni on etuoikeus saada olla turvallinen aikuinen, jolle nuori voi uskoutua omissa asioissaan. Jos nuoria kohtaa aidosti ja on läsnä, se antaa kyllä valtavasti takaisin. Nuorisotilan ollessa turvallinen tila, olemme saaneet yhdessä nuorten kanssa itkeä ja nauraa. On mahtava fiilis, kun esimerkiksi teinit kertovat omista ihastuksistaan tai että tila on sellainen, että kokonainen kaveriporukka uskaltaa näyttää tunteitaan. 

Aikaisemmassa työssäni olen vetänyt myös ryhmää, joka koostui nuorista, jotka olivat todella ujoja, ja jopa omaehtoisesti mykkiä. Tapasimme ryhmän kanssa koululla, jotta kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala. Teimme koko lukuvuoden ajan ryhmän kanssa töitä, ja lopulta todella ujot ja hiljaiset nuoret juttelivat toistensa kanssa oma-aloitteisesti. 

Kerran istuin yhden nuoren kanssa sohvalla ja samalla kun hän kertoi omasta päivästään ja nojasi minuun, hän yhtäkkiä kysyi: “Miltä tuntuu olla sellainen nuoriso-ohjaaja, josta kaikki tykkää?” Kyllähän siinä häkeltyi, että oho, no kiitos. En oikein tiennyt mitä muuta sanoa, kuin että ihanaa että ajattelet noin. Kun lähdin edellisestä työstäni, sain paljon kirjeitä ja palautetta, jotka pysyvät aina sydämessäni. Kun nuori kertoo, että “sä sait mut puhumaan”, “olet auttanut hirveästi, enkä olisi jaksanut sitä vuotta ilman sua” ja “olet mulle tosi tärkeä”, niin sellainen palaute on tosi arvokasta. Oli myös hienoa seurata nuorten matkaa aina kuudennelta luokalta, koko yläkoulun ajan ja sitten nyyhkiä vanhempien kanssa ysiluokan kevätjuhlassa.

Nuorisotyöllä on koko alueen ja yhteisön hyvinvointia parantava vaikutus. Eräällä alueella sattui tapahtuma, joka vaikutti koko alueen perheisiin ja nuoriin. Me nuorisopalveluilla reagoimme tilanteeseen niin, että järjestimme sekä nuorille että vanhemmille kuulemistilaisuuden yhteistyössä ennaltaehkäisevän poliisin ja koulujen kanssa. Nuorille tarjottiin matalan kynnyksen mahdollisuus tulla nuorisotilalle, jutella poliisin kanssa ja tehdä esimerkiksi rikosilmoituksia. Väitän, että ilmoituksia ei olisi ikinä tehty ilman tekemäämme työtä – se oli koko yhteisön kannalta todella merkityksellistä. Nuorten auttaminen on sydämen asia. Kiitos nuoret ja nuorisotyö, ootte tehneet myös mun elämästä parempaa!

– Iida Viljakainen, alue- ja osallisuusohjaaja, Helsinki