Katri Hytönen, koulunuorisotyön koordinaattori

“On tärkeää, että koulun arkeen on tullut turvallisia aikuisia, joiden tehtävä ei ole arvioida oppilaiden suoriutumista, vaan tarjota joustavaa tukea koulupolun helpottamiseksi.”

Toimin Keravan nuorisopalvelujen ja koulunuorisotyön koordinaattorina – työurani on aina painottunut vahvasti koulunuorisotyöhön, vaikka muillakin nimikkeillä olen nuorisotyötä tehnyt. Olen yhteisöpedagogi, ja nyt opiskelen myös nuorisokasvatuksen johtamista ja kehittämistä.

Työurani aikana koulunuorisotyö on kehittynyt paljon ja se on vahvistanut paikkaansa koulun arjessa. Olen todella ylpeä siitä, miten koulunuorisotyö on kehittynyt ja olen itse saanut olla mukana viemässä sitä eteenpäin. Muistan, että alkuun työ vaati paljon itseohjautuvuutta ja pohdintaa siitä, mistä nuoret hyötyisivät eniten. Olen ollut onnellinen siitä, että urani alkua tukevat koulun rehtorit olivat todella kannustavia työtäni kohtaan.

Koulunuorisotyöntekijät ovat todella arvokkaita aikuisia koulun arjessa. Eivät kaikki oppilaat toki kiinnity nuorisotyöntekijään, mutta on nuoria, joita nuorisotyö kannattelee läpi koulutaipaleen. Olen aina ajatellut, että hyvinvointi tulee ennen oppimista. Jotta voi oppia, täytyy voida hyvin. On tärkeää, että koulun arkeen on tullut turvallisia aikuisia, joiden tehtävä ei ole arvioida oppilaiden suoriutumista, vaan tarjota joustavaa tukea koulupolun helpottamiseksi. 

Muistan urani alkupuolelta nuoren, jolle tunneilmaisu oli hyvin vaikeaa. Hän myös suhtautui usein asioihin hyvin negatiivisesti, ja opettaja oli melko neuvoton, miten hänen kanssa voisi toimia. Aloimme pitämään tämän nuoren kanssa yksilötapaamisia, ja harjoittelimme myös koko luokan kanssa yhdessä tunnetyöskentelyä. Meni muutama vuosi, ja opettaja tuli kertomaan minulle, että tämä nuori on nykyään täysin erilainen. Hänestä oli kuoriutunut positiivinen tunneilmaisija, ja opettaja sanoi muutoksen olevan minun ansiotani. Olin vielä silloin hyvin nuori ja urani alussa, joten saamani palaute oli todella merkittävää. 

Vuosien aikana onnistumisen kokemuksia ja tarinoita on kertynyt valtava määrä. Olen järjestänyt nuorten itsetuntoa kohottavia kuvauspäiviä, unohtunut antaumuksella pelaamaan Aliasta suomen kieltä opettelevien lasten kanssa ja auttanut nuorta käsittelemään hänen läheisensä itsemurhaa. Joinakin päivinä sitä selvittelee riitatilanteita tai kuulee asioita, joita nuori ei ole ikinä kertonut kenellekään muille. Skaala on valtava, ja raskaita aiheita mahtuu päiviin myös paljon. Totta kai on myös itselleen epämukavaa kysyä nuorelta, onko hän esimerkiksi itse harkinnut itsemurhaa, ja vastaus on myönteinen. Sellaisetkin keskustelut ovat kuitenkin välttämättömiä. Läsnäolo ja arkiset kohtaamiset luovat perustan sille, että nuori uskaltaa kertoa asioistaan. 

Ennaltaehkäisevä työn merkitys on mittaamaton – se, että nuorisotyön tuloksia ei näkyisi heti, ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi. Joskus tulos konkretisoituu vasta silloin, kun vanhaan nuoreen törmää kaupassa ja hän kertoo, kuinka oppi tekemään parempia ratkaisuja, koska sai kannustavaa ja sitkeää ohjausta oikealla hetkellä. Jos vähättelemme nuorten huolia nyt, ovat seuraukset peruuttamattomia. 

– Katri Hytönen, koulunuorisotyön koordinaattori, Kerava