Lauri “Late” Hiltunen, koulu- ja oppilaitosnuorisotyön yksikön päällikkö

“Oma polkuni alalle juontaa kahdesta nuoruuden kokemuksesta. Tajusin, että haluan itsekin levittää hyvää – tuoda ihmisiä yhteen ja tarjota iloa elämään, ja yrittää olla sellainen aikuinen, joka ei käännä selkäänsä, vaikka nuoret käyttäytyisivätkin huonosti.”

Olen Helsingin nuorisopalveluiden koulu- ja oppilaitosnuorisotyön päällikkö. Aloitin aikanaan ohjaajana nuorisotalolla ja sen jälkeen suuntani vei koulunuorisotyöhön. Oma polkuni alalle juontaa kahdesta nuoruuden kokemuksesta. Ensimmäinen oli, kun kaveriporukallemme annettiin pääsykielto nuorisotalolle – olimme taipuvaisia hölmöilyyn ja olimme saaneet koulussa tietyn maineen ja leiman, eikä meillä ollut aikuisia, jotka olisivat meihin uskoneet. Kun nuorisotalokin käänsi selän, alkoi alamäki – ei ollut enää paikkaa minne mennä. Monelle kaverilleni se oli oikeasti paha juttu. Henkiä olisi voinut pelastua, jos meihin olisi suhtauduttu eri tavalla.

Toinen käännekohta oli rippileiri. Se antoi mahdollisuuden tutustua uusiin kavereihin ja irtautua myrkyllisestä kaveriporukasta. Pystyin riisumaan vanhan roolin ja heittäytymään mukaan. Sieltä lähdin isoseksi, mikä oli portti tähän työhön. Tajusin, että haluan itsekin levittää hyvää – tuoda ihmisiä yhteen ja tarjota iloa elämään, ja yrittää olla sellainen aikuinen, joka ei käännä selkäänsä, vaikka nuoret käyttäytyisivätkin huonosti. 

Kun olin ohjaajana nuorisotalolla, laitoimme turnausta varten sählyjoukkueen kasaan. Kun aloimme treenaamaan säännöllisemmin, nuoria sitoutui iso määrä ja porukka hitsautui yhteen. Tiedän, että toiminnasta syntyi ystävyyssuhteita, jotka edelleen 15 vuoden jälkeen ovat säilyneet. Monella nuorella päihteiden käyttö väheni ja liikunta tuli tilalle. Kun vaihdoin työpaikkaa ja toiminta luonnollisesti siitä hiipui, sain muutaman vuoden päästä viestin, että nuoret haluaisivat perustaa sählyjengin, ja voisinko olla alkuun apuna. Tietysti autoin – hommasimme alkuun yhdessä sponsoreita ja varasimme treenivuoroja. En tiedä, onko joukkue vielä kasassa, mutta oli hienoa, että idea lähti nuorilta itseltään ja he kokivat, että olisin luotettava aikuinen auttamaan. 

Nuorten yksinäisyys on iso ongelma, ja erityisesti kouluissa tehty nuorisotyö on keino tunnistaa yksinäiset nuoret. Meillä on myös mahdollisuudet tuoda nuoria yhteen – jos nuorisotyön avulla voidaan saattaa yksikin nuori mielekkään yhteisön pariin, olemme onnistuneet työssämme korvaamattomalla tavalla. 

– Lauri “Late” Hiltunen, koulu- ja oppilaitosnuorisotyön yksikön päällikkö, Helsinki