Maki Kurttila, nuoriso-ohjaaja

“Samat nuoret kertovat minulle huolet, ilot ja murheet. Tuntuu todella hienolta olla heidän tukenaan. Moni nuori puhuu vaikkapa siitä, että on asioita, joita ei vielä uskalla omille vanhemmilleen kertoa.”

Työskentelen Vantaan nuorisopalveluilla. Päädyin nuorisotyöhön seurakunnan kautta – olin isosena ja leirinvetäjänä useamman kesän. Viihdyin jo silloin todella hyvin nuorten kanssa, eikä sitä ehkä itse tajunnut, että olin työssä hyvä. Seurakunnan pappi silloin ehdotti, että pitäisikö minun hakea opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. 

Olin useamman kerran vaellusriparilla töissä. Sieltä on jäänyt paljon muistoja mieleen – paljon keskusteluja metsän siimeksessä, tai iltanuotion tuijottaminen yhdessä hiljaisuudessa. Kerran yhdellä nuorella osui syntymäpäivä leirin ajalle, joten olimme kantaneet yllätyksenä kakuntekovehkeet rinkoissa mukana. Leivoimme sitten metsässä nuorelle kakun ja juhlimme synttäreitä tunturissa. Se oli nuorellekin iso juttu. 

Nuorisotalon arkeen mahtuu monenlaista, ja toimintaa järjestetään usein nuorten toiveista lähtien – me käytetään apuna toiveboksia, jonne ideoita voi laittaa. Nuoret tykkäävät myös itse järjestää toisilleen esimerkiksi biljarditurnauksia tai muuta yhteistä tekemistä. Samat nuoret ovat saattaneet käydä useiden vuosien ajan, ja on hienoa nähdä, miten osa on alun ujoutensa jälkeen osallistuneet toimintaan vakkarikävijöinä. Samat nuoret kertovat minulle huolet, ilot ja murheet. Tuntuu todella hienolta olla heidän tukenaan. Moni nuori puhuu vaikkapa siitä, että on asioita, joita ei vielä uskalla omille vanhemmilleen kertoa. 

Olemme jutelleet työkavereiden kanssa, että usein palaute tästä työstä tulee vasta useita vuosia myöhemmin. Kohtasin loppukesästä nuoren, joka oli aikanaan toiminnassa mukana, kun aloitin työt. Häntä oli ihana kohdata ihan sattumalta ja kuulla, että hänellä on nykyään työpaikka ja elämä sujuu mallikkaasti. Se tuntui erityisen merkittävältä, koska aikanaan hänen kanssaan joutui ehkä vähän vääntämäänkin – kohtaamisessa realisoitui, että kärsivällisellä työllä ja toistuvalla kohtaamisella oli merkitystä. 

Minusta on joka päivä ihanaa mennä töihin, koska meidän tiimissä on ihan upeita tyyppejä. Jos meitä ei olisi, uskon, että todella moni nuori jäisi yksin. Heillä ei olisi paikkaa, mihin mennä. Meillekin on tullut monta nuorta yksin, ja he ovat myös löytäneet meidän kauttamme ystäviä ja turvallisen tilan, jossa viettää aikaa. On todella tärkeää, että jokaiselle on ainakin yksi turvallinen paikka mihin mennä – eikä sitä saa ikinä viedä pois.

– Maki Kurttila, nuoriso-ohjaaja, Vantaa