Satu Punkari, erityisnuorisotyönohjaaja

“Se lähti pienestä, mutta eteni valtaviin onnistumisiin – ensin oman alan löytäminen ja sinne hakeminen, opintoihin saattelu, sitten valmistuminen koulusta, kavereita ja kumppani, jonka kanssa he ovat yhä yhdessä.”

Työskentelen Janakkalassa erityisnuorisonohjaajana – teen sekä erityisnuorisotyötä, että etsivää nuorisotyötä. Toimin myös nuorten työpajalla vastuuohjaajana. Työtehtäväni voivat kuulostaa aika laajalta, mutta pienessä kunnassa korostuu se, että usein kaikkia näitä palveluita käyttävät samat nuoret. Osaaminen monesta eri aiheesta on tässä tapauksessa todella hyödyllistä. 

Olen itse ollut se nuori, joka olisi tarvinnut erityisnuorisotyön palveluita – koulu ei kiinnostanut ja sen kanssa tuli haasteita. Kuitenkin aikanaan kohtasin yhden aikuisen, joka oli kiinnostunut kuulumisistani. Hän oli silloinen Hattulan kunnan vapaa-aikatoimen johtaja. Olin itse paljon mukana erilaisissa vapaaehtoishommissa pitämässä nuorille esimerkiksi bändi-iltoja ja diskoja ja hän totesi mulle: "Sä olisit tosi hyvä nuorisotyöntekijä.” Opiskelin sitten oppisopimuksella nuorisotyöntekijäksi. 

Mieleeni on jäänyt erityisesti yksi nuori, joka oli jämähtänyt kotiinsa – hän kävi kouluakin kotoa käsin. Kun aloin työskentelemään hänen kanssaan, saimme yhdessä varattua ajan tarvittaviin palveluihin. Se lähti pienestä, mutta eteni valtaviin onnistumisiin – ensin oman alan löytäminen ja sinne hakeminen, opintoihin saattelu, sitten valmistuminen koulusta, kavereita ja kumppani, jonka kanssa he ovat yhä yhdessä. Itselläni on tapana olla yhteydessä asiakkaisiin, joiden kanssa olen tehnyt pidempään töitä, mutta asiakassuhde ei ole enää aktiivinen. Yksi nuori sanoi soittaessani, että hän ajatteli minua tässä vastikään, että koska taas soittaisin. Hänellä menee nykyään oikein mallikkaasti, mutta tuntuu yhä hyvälle, että joku kohtaa ja kysyy kuulumisia. 

Meidän tehtävä on kuunnella ymmärtääksemme, ei kuunnella vastataksemme. Meidän suomalaisten perisynti on se, että me tarjotaan aina ratkaisuja. Vaikka se, jota kaivataan, on kohdatuksi ja kuulluksi tulo. Nuorisotyöntekijöiden tehtävä on kuunnella, ymmärtää ja poimia kohtaamisista hippusia, joilla tukea nuorta itse löytämään ajatuksensa ja reittinsä etenemiseen. Jos kiteyttäisin yhteen sanaan nuorisotyön merkityksen, olisi se toivo – että jokainen nuori uskaltaisi unelmoida ja nähdä omassa tulevaisuudessaan jotain, jota kohti mennä. 

– Satu Punkari, erityisnuorisonohjaaja, Janakkala