Monika Hämälä, nuorisosihteeri, Kuurojen Liitto ry

“Nuoret uskaltautuivat avaamaan omia pelkojaan. Arjessa heillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia keskustella vastaavista asioista viittomakielellä. Oli valtavan tärkeää, että saimme juteltua ja he pystyivät kertomaan näin henkilökohtaisista asioista.”

Toimin nuorisosihteerinä Kuurojen Liitto ry:llä. Pääasiassa työhöni kuuluu järjestää leiritoimintaa sekä Suomessa että kansainvälisesti sekä ohjata nuorisotoimikuntaa. Työskentelen viittomakieltä käyttävien nuorten kanssa – sekä kuurojen että kuulevien. Asiakaskunta on todella laajaa.

Tulen kuurosta perheestä ja olen itsekin kuuro. Olen siis lapsest asti nähnyt paljon kuurojen syrjintää ja keskustellut kokemuksista siihen liittyen. Lähdin jo nuorena Liiton toimintaan mukaan ja tajusin, että vertaistuen merkitys on minulle todella tärkeää ja voimaannuttavaa. Leirien jälkeen kului aikaa, enkä ollut niin aktiivinen toiminnassa, mutta kokemukset siitä, etten tuntenut arjessa tulleeni kohdatuksi, johdattivat minut Liiton nuorisotoimintaan – päätin, että haluan jollain tavalla vaikuttaa viittomakielisten nuorten asemaan yhteiskunnassamme. Myöhemmin pääsin myös Liittoon töihin, ja tällä tiellä olen edelleen. 

Olin vastikään mukana leirillä, jossa eräs porukka viittovia nuoria jäi vahvasti mieleeni. Nuoret keskustelivat vain viittomakielellä. He olivat hyvin vilkas porukka, ja huomasi, että heihin kohdistetut ennakkoluulot ohjasivat heidän käytöstään. Päätin, että otan tehtäväksi todella kohdata heidät leirin aikana – käytöksen arvostelemisen sijaan juttelimme monesti, että mitä missäkin tilanteessa tapahtuu ja miksi. Leirin aikana kävimme monta keskustelua viittomakielellä raskaistakin aiheista, liittyen esimerkiksi mielenterveyteen ja maahanmuuttoon. Viimeisenä iltana juttelimme kaikki ryhmässä pelon ja pelkäämisen teemoista. Nuoret uskaltautuivat avaamaan omia pelkojaan – yksi nuori muun muassa kertoi, ettei halua kertoa aikuisille riitatilanteista, koska pelkää itse tulevansa aiheettomasti syytetyksi ja aikuisten suuttuvan. Sellainen tietysti vaikuttaa nuoren käytökseen. Arjessa heillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia keskustella vastaavista asioista viittomakielellä. Oli valtavan tärkeää, että saimme juteltua ja he pystyivät kertomaan näin henkilökohtaisista asioista. 

Viittomakieliset ovat kieli- ja kulttuurivähemmistöä. Koska emme käytä puhuttua kieltä, arjessa mahdollisuudet kommunikoida omalla kielellämme ovat rajallisia – se on uuvuttavaa. Kuurojen kulttuuri on hyvin moninaista – jokainen saa olla ja näkyä sellaisena kuin on. Vanhempani ovat joutuneet aiemmin häpeilemään kuurouttaan, mutta onneksi olemme nyt yhteiskuntana menneet parempaan suuntaan. Olen siitä ylpeä. Yhteisömme myötä ihmiset pääsevät harjoittelemaan turvallisessa ympäristössä kielellään kommunikointia. Rohkeus käyttää kieltä ja kokemukset nähdyksi tulemisesta lisääntyvät vähitellen pitkäjänteisellä työllä, ja sen seuraaminen tekee työstäni valtavan merkityksellistä. 

– Monika Hämälä, nuorisosihteeri, Kuurojen Liitto ry