Nuorisotyö Raiteilla (NTR)

“Se oli sekunneista kiinni, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos meidät tunnistanut aikuinen ei olisi vinkannut asiasta, emme olisi voineet auttaa.”

Nuorisotyö Raiteilla (NTR) on jalkautuvaa erityisnuorisotyötä, painottuen juna-asemien läheisyyteen. Me työskentelemme Vantaan kaupungilla, mutta vastaavaa työtä tehdään usealla paikkakunnalla. Menemme sinne, missä nuoret liikkuvat, ja poiketen monesta muusta nuorisotyön muodosta, voimme joustavasti liikkua yli kuntarajojen – aivan kuten nykypäivän nuoretkin. Työhömme kuuluu myös kehittämis- ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Tiimimme tausta on moninainen – kokemusta löytyy mm. seurakunnan nuorisotyöstä, erityisnuorisotyöstä, lastensuojelusta, koulumaailmasta, sairaanhoidosta ja erilaisista hanketöistä vuosien varrelta.

Suurin osa kohtaamisista töissä on mukavaa ja leppoisaa kanssakäymistä nuorten kanssa. Osa nuorista kuitenkin testaa työntekijöitä, varsinkin ensimmäistä kertaa kohdatessa. He uhoavat päihteidenkäytöstä tai kertovat provosoiden tai vitsiä heittäen, että aikovat mennä tekemään jotain laitonta. He kokeilevat sitä, mikä se meidän reaktio on, että lähdemmekö kieltämään ja tuomitsemaan. Sitten kun nuori siinä saa aikansa haastaa, vähitellen alkaa tulemaan vasinaisia kuulumisia. 

Yhdessä tilanteessa kysyttiin, mitä tulevaisuuden urahaaveita nuorilla olisi. Yksi vastasi, että hänestä tulee rikollinen. Vähitellen sieltä sitten kuitenkin nousi, että hän on miettinyt haluavansa sairaanhoitajaksi, ja esitti vielä tarkkaan miettimänsä perustelut asialle. Ympäröivät kaverit alkoivat vinoilemaan hänelle, mutta hän sitten sanoi heille, että jos heillä olisi haavoja tai muuta, hehän tulisivat heti hänen luokseen paikattavaksi – ja toki siinä rohkaistiin nuorta, että tuo on oikeasti hieno idea. 

Luottamusta ei nuoriin tietenkään saa välittömästi, se vaatii pitkäjänteistä työtä – ja luottamustahan on hyvä testata, että kelle jaetaan ja mitä jaetaan. Emmekä voi tietää, nähdäänkö sama nuori seuraavan kerran huomenna vai kuukauden päästä. Mutta se, kun nuori lähestyy itse ja tulee moikkaamaan, palkitsee aivan mielettömällä tavalla. Tai se, kun nuori sanoo itse kovaan ääneen epäileville kavereilleen, että nämä ovat hyviä tyyppejä, heille voi jutella. 

Jotta meidät tunnistaa väen seasta nuorisotyöntekijöiksi, käytämme työskennellessämme tunnistettavia NTR-vaatteita. Joskus käy niin, että “brändi” itsessään luo turvallisen tunteen, ja nuoret ja vanhemmatkin tulevat innoissaan juttelemaan esimerkiksi aiemmista kokemuksistaan NTR-toimijan kanssa. Mieleemme on jäänyt vahvasti tilanne, jossa aikuinen tuli junasta poistuessaan sanomaan meille nuoresta ja epäilyttävästi käyttäytyvästä miehestä. Seurasimme heitä ulos junasta, miehen mennessä kauppaan ostamaan alkoholia, kysyimme nuorelta, tarvitseeko hän apua. Nuori kiitti meitä ja sanoi, ettei tiennyt, miten olisi päässyt tilanteesta pakoon ilman meitä. Hän ei ollut uskaltanut mennä kotiinsa, koska pelkäsi miehen seuraavan häntä sinne. Se oli sekunneista kiinni, että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos meidät tunnistanut aikuinen ei olisi vinkannut asiasta, emme olisi voineet auttaa. 

Kerran työpäivän jälkeen jäimme juttelemaan yhden kaveriporukan kanssa heidän tunnistaessaan meidät. Sen jälkeen tuli järjestyksenvalvoja erikseen kysymään, että olemmeko nuorisotyöntekijöitä, että eihän kukaan muu aikuinen noin lämpimästi juttele näille nuorille. Hän tuli erikseen kehumaan sitä tyyliä, jolla kohtasimme nuoret. 

Kun saavumme paikalle työparin kanssa, järjestyksenvalvojat ovat kertoneet ilmapiirin rauhoittuneen heti. Toimimme tulkkeina nuorten ja muiden kuntalaisten välillä molempiin suuntiin – kerromme nuorille, miltä heidän käyttäytymisensä näyttää aikuisten silmiin, ja aikuisille, että kovaäänisyys ja isoissa porukoissa liikkuminen kuuluu nuorten elämään. Olemme pieni pala yhteiskuntarauhaa. Me kohtaamme nuoria, jotka viettävät aikaa tiloissa, joissa heidän peräänsä ei lähtökohtaisesti katso kukaan tai kysele kuulumisia – jos koko elämä on sellaista, se pienikin kohtaaminen voi kantaa pitkälle ja kasvattaa luottamusta tulevaan.

Mikael Lind, Eveliina Lindstedt, Samuel Susilinna ja Heidi Tikka, Nuorisotyö Raiteilla (NTR), Vantaan kaupunki

Previous
Previous

Mika Poutala, Suomen liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri

Next
Next

Jasmin "Jassi" Palm, romaninuorisotyön ohjaaja