Siiri Tuovila, partiolainen ja Kokoomuksen osaamis- ja sivistyspoliittinen asiantuntija

“Osa oli tullut todella rankoista paikoista ja joutunut kohtaamaan valtavan raakoja asioita – jatkuvaa väkivallalta pakenemista ja turvattomuutta. He olivat kuitenkin selvinneet. Nuoret kertoivat yhteisöistä ja nuorisotyöstä, jotka olivat tarjonneet turvallisuuden tunnetta ja keinoja Suomeen kotoutumiseen.”

Työskentelen Kokoomuksen eduskuntaryhmässä osaamis- ja sivistyspoliittisena asiantuntijana. Kahdeksanvuotiaasta asti olen ollut partiossa, ja koen olevani partion kasvatti. Innostuimme harrastuksesta kaveriporukan kanssa, ja vaikka osa lopetti, minä jäin. Partio on minulle edelleen rakas yhteisö, josta olen saanut ystäviä, mielekästä tekemistä ja upeita elämyksiä. 

Yksi partion päämääristä on kasvattaa yhteiskuntaan aktiivisesti vaikuttavia aikuisia. Niiden oppien ja yhteiskuntaopin opettajani hyvän opetuksen innoittamana liityin lukioaikoina Kokoomusnuoriin. Korkeakouluopintojeni aikana päädyin myös töihin Kokoomusnuorille. Paikkakunnan vaihto ja valmistuminen opettajaksi veivät muihin töihin, mutta vuosien jälkeen politiikka kuitenkin veti takaisin ja päädyin Eduskuntataloon töihin. Ensin kansanedustajan avustajaksi, sitten nykyiseen työhöni. 

Kun mietin nuorisojärjestöjen merkitystä omassa elämässäni voin sanoa, että monet opitut taitoni, työni ja suurin osa ystävistäni ovat pitkälti sitä kautta saatuja. Yhteistyötaidot ja kokemukset, kuten yöllä kaatosateessa vaeltaminen ilman yhteistä kieltä, tuo ihmisiä yhteen. Nuorisotyö ottaa yksilön mukaan yhteiskuntaan ja pitää siinä kiinni. Vaikka itse olisin ilman partiota todennäköisesti selvinnyt elämästä ihan hyvin, ymmärrän, että joillekin vastaava toiminta voi olla elämälle kriittistä.

Mieleeni erityisesti on kuitenkin jäänyt hetki nykyisestä työstäni. Tapasimme maahanmuuttajanuoria, jotka tulivat eduskuntaan vierailulle kertomaan tarinaansa. Osa oli tullut todella rankoista paikoista ja joutunut kohtaamaan valtavan raakoja asioita – jatkuvaa väkivallalta pakenemista ja turvattomuutta. He olivat kuitenkin selvinneet. Nuoret kertoivat yhteisöistä ja nuorisotyöstä, jotka olivat tarjonneet turvallisuuden tunnetta ja keinoja Suomeen kotoutumiseen. Yhdelle yhteisö oli ollut esimerkiksi teatterin vapaaehtoisproduktio, toiselle urheiluseuran maahanmuuttajille suunnattu joukkue. He kertoivat asioista, joiden kautta he olivat oppineet kieltä, saaneet ystäviä ja ennen kaikkea turvallisia paikkoja olla. 

Eduskuntatalon arjessa ihmiset tai nuorisotyön vaikuttavuus muuttuvat liian usein tilastoiksi, mutta nuorisotyön vaikuttavuus kuuluu ennen kaikkea sen tarinoista. Tämän kaltaiset kohtaamiset pysäyttävät meidät kohtaamaan ihmiset ja heidän kokemuksensa. Joillekin nuorisotyö tarjoaa harrastuksen ja tavan viettää aikaa, joillekin keinon pysyä hengissä – nämä merkitykset kuullaan tarinoista, ei tilastoista.  Jollekin nuorisotyö tarjoaa harrastuksen ja tavan viettää vapaa-aikaa, jollekin keinon pysyä hengissä – nämä merkitykset kuullaan tarinoista, ei tilastoista. 

– Siiri Tuovila, partiolainen ja Kokoomuksen osaamis- ja sivistyspoliittinen asiantuntija