Veijo “Veksi” Kiviluoma, Moottoripaja-toiminnan vastaava työntekijä, LNK ry

“Pienen ryhmän ansiosta minulla oli jokaiselle aikaa. Auton konepellin alla maatessa sitä on ehkä helpompi kertoa, miten elämässä sujuu – menikö kokeet päin honkia tai onko kotona vanhemmat ryypänneet koko viikonlopun.”

Työskentelen Lasten ja nuorten keskuksella suunnittelijana ulkopuolisuuden ehkäisyn parissa – päävastuualueenani on Moottoripaja-toiminnan valtakunnallinen koordinointi. Omaan pitkän työkokemuksen erityisnuorisotyönohjaajan työstä. Olen tehnyt töitä sairaalassa sekä kunnan, seurakunnan ja järjestön nuorisotyössä. Erityisnuorisotyössä minua on aina motivoinut se, että se on vahvasti henkilökohtaista ja pitkäkestoista työtä. Vaikka työn tulosta ei välttämättä näe lyhyessä ajassa, nuoren rinnalla kulkeminen on valtavan palkitsevaa. 

Moottoripaja-toiminta alkoi aikanaan siitä, että tein Tampereella erityisnuorisotyötä noin 20 vuotta sitten. Suomessa oli siihen aikaan muutama moottoripaja, joita kutsuttiin Autopajoiksi. Pajat oli suunnattu nuorille, jotka olivat jo päättäneet koulunsa, mutta eivät kuitenkaan olleet työelämässä, ja heillä monella eri elämän osa-alueella saattoi olla haasteita. Ajattelin, että myös Tampereella voisi olla kysyntää vastaavalle toiminnalle. 

Ensimmäinen vetämäni Moottoripaja-ryhmä on jäänyt hyvin mieleen. Otin yläkoulusta mukaan viisi nuorta yhdeksi talveksi. Osa oli jo täyttämässä 18 vuotta ja he ilmoittivat, että heti kun he täyttävät 18, he lopettavat peruskoulun ja lähtevät pajatoiminnastakin pois. Nuoret lähetettiin toimintaan koulusta saatesanoilla: “Sä et tule ikinä pärjäämään näiden kanssa.” Sovimme, että pajakäynnit lasketaan koulunkäynniksi – olin heidän kanssaan syksystä kevääseen kolme-neljä iltaa viikossa. Päätimme alkaa rakentamaan ralliautoa. Ensimmäisten viikkojen jälkeen nuorilla oli valtava into ja ilo toimintaan. Yksi nuori tuli pajan ovelle 39 asteen kuumeessa, koska ei halunnut jäädä kotiin. Kaikki koulussa kohdatut ongelmat jäivät pajan ulkopuolelle – ei häiriökäyttäytymistä, ei väkivaltaa.

Sitten kun nuoret täyttivät 18, arvelin mitä tapahtuisi, häviävätkö he? Eivät hävinneet. He olivat toiminnassa niin pitkään kun sitä järjestettiin, ja jokainen sai päättötodistuksen koulusta. Se oli valtavan merkityksellistä ja olen todella ylpeä niistä nuorista. Ajattelen, että toiminnan ydin oli juuri siinä, että pienen ryhmän ansiosta minulla oli jokaiselle aikaa. Auton konepellin alla maatessa sitä on ehkä helpompi kertoa, miten elämässä sujuu – menikö kokeet päin honkia tai onko kotona vanhemmat ryypänneet koko viikonlopun. 

Nykyään meillä on noin 700 nuorta joka ilta toiminnassa mukana 50:llä eri paikkakunnalla. Toimintaa ohjaa noin 200 vapaaehtoista aikuista, jotka on koulutettu ohjaamaan toimintaa nuorisotyöllisellä otteella. Moottoripaja-toiminta tarjoaa tekemisen kautta onnistumisen kokemuksia, mutta myös pettymysten sietämistä –  joskus mutterit häviävät tai moottori ei käynnisty. Se opettaa kärsivällisyyttä ja kannustaa miettimään, että miten lähdetään taas uudestaan yhdessä yrittämään. 

– Veijo “Veksi” Kiviluoma, Moottoripaja-toiminnan vastaava työntekijä, Lasten ja nuorten keskus ry