Virpi Ropponen, Nuori suru -hankkeen asiantuntija

“Nuoret ovat äärimmäisen viisaita ja empaattisia surun kohtaamisessa. He saavat vertaistuesta valtavasti voimaa, vaikka tapaamisissa on hirveän riipiviä ja raskaita tunteita.”

Työskentelen asiantuntijana Surunauha ry:n ja Huoma ry:n Nuori Suru -yhteistyöhankkeessa. Hankkeen tavoitteena on järjestää 16–23-vuotiaille nuorille tukea läheisen itsemurhan tai henkirikoksen jälkeen. Järjestämme ammatillisesti ohjattua vertaistukea ja kehitämme surujärjestöjen valmiuksia kohdata ja tukea nuoria. Koulutukseltani olen sosiaalityöntekijä. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen kautta kriisityö eli kuolemansurun kohtaaminen ja äkilliset kriisitilanteet nuorten ja lasten perheiden elämässä tulivat minulle hyvin tutuiksi.

Huomasin aiemmassa työssäni, että nuorille suunnattua tukea surun käsittelyyn on vähäisesti. Itsemurha- ja henkirikosmenetyksessä nuorella on suru ja trauma käsiteltävänä, ja nuoret jäävät menetyksen kanssa helposti yksin. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että nuoren ja lapsen suru oikeasti tunnistetaan ja että he saavat pitkäkestoista tukea trauman käsittelyyn.

Menetyksen myötä tulevat tunteet, mm. avuttomuus, häpeä, menetyksen pelko ja syyllisyys, ovat valtavan isoja aikuisenkin käsiteltäväksi, saatikka nuorelle, joka harvemmin joutuu kasvotusten kuoleman kanssa. Kuolemansurusta tulee usein hyvin ulkopuolinen tunne – miten minulle voi käydä näin, ja ei kellään muulla ole tällaista. Sitten kun tapaa toisen vastaavassa tilanteessa olevan nuoren, vertaisuuden tunne antaa itsessään jo todella paljon.

Mieleeni on jäänyt, miten äärimmäisen viisaita ja empaattisia surun kohtaamisessa nuoret ovat. He saavat vertaistuesta valtavasti voimaa, vaikka tapaamisissa on hirveän riipiviä ja raskaita tunteita. Ylipäätään vaatii aika paljon rohkeutta, että nuoret uskaltavat tulla mukaan ja lähteä avaamaan asioitaan. Mukaan tullessaan nuoret ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti juttelevat ja avaavat omia tunteitaan suruun liittyen. Meillä on paljon sellaisia nuoria, joilla menetys on voinut tapahtua esimerkiksi viisi vuotta sitten, eivätkä he ole oikeastaan koskaan käyneet juttelemassa kenenkään kanssa.

Järjestämämme tapahtumat ovat hyvin erilaisia. Yhteistyössä nuorisojärjestöjen kanssa olemme pitäneet esimerkiksi suruteemaista kokemusklubia, valokuvaustyöpajaa ja erilaisia nuorten iltoja – toiminnassamme pidämme mielessä, miten monenlaisia purkutapoja ihmisillä on omaan suruunsa liittyen. Yksi nuori sanoi minulle, että hänen pahin painajainen olisi ollut se, että hän olisi 12-vuotiaana joutunut vain istumaan alas ammattilaisen kanssa keskustelemaan vanhempansa menetyksestä. Tarvitaan monenlaisia tapoja käsitellä menetystä. On todella vaikuttavaa, miten nuoret pystyvät ilmentämään omaa suruaan esimerkiksi valokuvauksen keinoin. 

Vaikka työmme painottuu raskaisiin ja traumaattisiin asioihin, kaiken rinnalla kulkee toiveikkuus. Turvallisesta vertaistuesta syntyvä voima, tuki ja merkityksellisyyden tunteet antavat toivoa siihen, että elämä voi jatkua, vaikka juuri nyt kaikki olisi sitä vastaan. Toivoa on, ja se on nuorille mahdollistettava nyt ja tulevaisuudessa.

– Virpi Ropponen, asiantuntija Surunauha ry:n ja Huoma ry:n Nuori suru -hankkeessa

Kuva: Liisa Ahonen